OLGA POPPIUS - SHOWCASE 5.4.-3.5.2019

1. Kerro hieman taustastasi, kuinka innostuit valokuvasta?

Lapsena tykkäsin leikellä mummoni Marie Claire -lehdistä kuvakollaaseja. Samalla rakastuin valokuviin, nimenomaan siihen kuinka niiden värit, tunnelmat ja maailmat oli rakennettu. Valokuvissa minulle ihmeellisin asia on se, kuinka hetki on mahdollista pysäyttää ja siihen on myöhemmin mahdollista palata.

Lukioikäisenä menin Hasan&Partnersille harjoittelijaksi ja siitä innostuneena valmistuin myöhemmin graafiseksi suunnittelijaksi. Graafisen suunnittelun opintojen aikana erään valokuvauskoulun opettaja ehdotti, että hakisin heille oppilaaksi ja sitä seuraavan kesän aikana opin kameran perustekniikan ja syksyllä aloin opiskella valokuvausta. Siitä syksystä mun ura lähti liikkeelle vauhdilla: Sain ensimmmäisiksi asiakkaikseni Paleface:n, CMX:n ja 4 Ruusua BMG-levy-yhtiöltä, jolle tein promo- ja levynkansikuvia. Suunnittelin myös Negative-yhtyeen ensimmäiset levynkannet, logon ja kuvat, ja yhtäkkiä mun nimi olikin kaikkialla. Pääsin heti töiden pariin ja tajusin että hei, tämä on se mitä todella rakastan! Sen jälkeen pääsin New Yorkiin kuvaajan tuottajaksi / assariksi. Kiireinen tahti SoHossa Manhattanilla opetti oikean asenteen työhön ja oli paras kouluni. Pidän vieläkin yhteyttä tämän kuvaajan kanssa, ja hän kannustaa ja mentoroi minua edelleen.

2. Miten tiivistäisit itsesi tekijänä kolmeen sanaan?

Spontaani, utelias ja myötätuntoinen.

_AJU7796.jpg

3. Unohtumattomin kuvauksesi / projektisi?

Uran alkuvaiheessa mulle soitettiin tuotantoyhtiöstä Islannista, että 10 kuvaajaa ympäri maailman on valittu viikoksi kuvaamaan vapaavalintaisia aiheita Islannissa. Kaikki kulut oli maksettu ja auto odotti lentokentällä. Kiersin koko saaren, ja Myspacen kautta löysin paikallisia uusia frendejä, jotka veivät mua paikkoihin joihin muuten en olisi koskaan eksynyt. Islantilaiset ovat ihanaa kansaa! Maagisen luonnon lisäksi siellä on piilossa maanteiltä esimerkiksi 20 vuotta sitten hylätty maatalo, jossa on joskus asunut maanviljelijäperhe. Siellä on käynyt ihmisiä perheen lähdön jälkeen, mutta kaikki kävijät kunnioittavat tilaa. Lääkepurkit, kirjat, astiat ja pyykit ovat edelleen siellä mihin ne aikoinaan on jätetty.

Kuva kirjasta  Villisienikeittokirja

Kuva kirjasta Villisienikeittokirja

4. Mihin valokuva on vienyt sinua viimeisimpien vuosien aikana?

Mun kuvausten spektri ulottuu ihmisistä muodin kautta life-styleen ja ruokaan sekä sisustukseen. Työssäni parasta on saada työskennellä alan parhaiden ammattilaisten kanssa ihanien asiakkaiden mahdollistamana niin, että studiosta ei naurua puutu.

Olen tehnyt lukuisia kirjoja, uusimpana Sami Tallbergin kanssa tehty Villisienikeittokirja, joka sai Kirjataiteen Kaunis kirja 2018 -palkinnon ja kilpailee myös Vuoden huipuissa. Ihmiskuvauksen ohella salainen rakkauteni onkin ehdottomasti ruokakuvaus. Hieno, mieleen jäänyt projekti oli viimeisten romanikiertolaisvanhusten tarinoita yhteen koonnut ”Vanhojen tie” -kirja sekä näyttely, jota työstimme kolme vuotta toimittaja Aija Kuparisen kanssa. Oli upeaa ansaita kuvattavien luottamus ja päästä koteihin, joiden ovet yleensä pysyvät valkolaisilta suljettuna.

Viimeisen parin vuoden ajan olen saanut matkustaa kuvausten myötä paljon. Se on mahdollistanut myös minulle tärkeät henkilökohtaiset kuvaprojektit, joiden myötä koen voivani tuoda idea- ja lisäarvoa asiakkailleni. Ennen kaikkea näitä kuvia haluan näyttää tässä showcasessa.

Kuva kirjasta  Vanhojen tie

Kuva kirjasta Vanhojen tie

5. Mottosi?

With love and patience nothing is impossible!

03_2019003JAX_STOCKINGS.jpg